Identiteetti on jatkuvasti muotoutuva tarina itsestä. Se kasvaa ympäristön, sosiaalisten suhteiden ja erilaisten persoonallisten puolten eli roolien tuloksena. Se on sidoksissa vahvasti elämänhistoriaan ja omiin kokemuksiin. Identiteetti kehittyy koko elämän, vaikka jotkut identiteetin puolet saattavat olla hyvin vahvoja ja muotoutuvat vähemmän kuin toiset.
Persoona on roolikokoelma, joka muodostaa identiteetin. Roolit eivät siis synny persoonasta, vaan persoona muodostuu rooleista, joista osa on tietoisuudessamme ja osa on tiedostamattomia.
Identiteettityöllä tarkoitetaan identiteetin muovautumisen ja uusiutumisen prosessia. Sen avulla on mahdollista tarkastella omaa identiteettiä, rakentaa eheyden tunnetta ja luoda uutta. Identiteettityö on luonteeltaan sekä mentaalista, ihmisen sisällä tapahtuvaa, että ulkoisina asioina näkyvää. Identiteettiin liittyvä syvällinen muutos on suhteellisen hidasta eikä sitä voi mallintaa yksinkertaiseksi kaavaksi.
Työidentiteetillä tarkoitetaan sitä, millaisena ihminen ymmärtää itsensä ja miten hän toteuttaa itseään suhteessa työhön, omaan ammatilliseen osaamiseensa ja kehittymiseensä, työyhteisöön ja organisaatioon.
Työn ja identiteetin välinen suhde on vastavuoroinen: molemmat muovaavat toisiaan. Työidentiteetti määritellään tässä yhteydessä neljän ikkunan kautta. Ne edustavat identiteetin kahta perusvoimaa, jotka vaikuttavat identiteetin eheyteen: kykyä olla riittävän itsenäinen (autonomia) ja kykyä liittyä toisiin (liittyminen).
ID Persoona sisältää yksilön oman kehitystarinan siitä kuka hän on, mistä hän on tullut, mitä hän pitää tärkeänä ja kuinka hän toimii.
ID Suhteet, jossa on kysymys yksilön rooleista ja ihmissuhteista työyhteisössään.
ID Organisaatio, jossa on kyse yksilön suhteesta organisaatioon ja hänen rooleistaan siellä.
ID Ammatti, johon kuuluvat yksilön ammatillisuuden perusta, osaaminen ja kehittyminen
Ammatillinen toimijuus määritellään työntekijän ja/tai työyhteisön vaikuttamisena, valintojen tekona ja kannanottoina, jotka kohdistuvat omaan työhön ja/tai ammatilliseen identiteettiin. Parhaimmillaan sen tuloksena syntyy toimijuutta (agenttius), jossa yksilö ja yhteisö kykenevät toimimaan ja vaikuttamaan tarkoituksenmukaisella tavalla omaan työhönsä ja sen kehittämiseen.
Henkilökohtainen toimijuus merkitsee kykyä vaikuttaa ja osallistaa itsensä ja toiset työyhteisön sekä organisaation toimintaan. Sen lisäksi se merkitsee ammatillisen ja erityisesti oman itsensä kehittymisestä vastuunottoa. Hyvä toimijuus on myös kykyä neuvotella työn ja henkilökohtaisten tarpeiden välillä siten, että syntyy identiteetin tasapainoa (identiteettitoimijuus).
Orpo edustaa identiteetin haavoittuvuutta. Orvon tehtävä on auttaa vastaanottamaan pettymyksiä ja oppia vahvistamaan vaikeuksien sieto- ja käsittelykykyä. Se auttaa myös ymmärtämään ja sietämään toisten vajavuutta, keskeneräisyyttä ja haurautta.
Hyvin kehittynyt Orpo kykenee syvällisellä tavalla rakentamaan yhteyttä toista Orvon roolissa olijaa kohtaan. Hän osaa antaa oikeanlaista tukea ja ymmärtämystä. Jos ihmisen elämässä on ollut raskaita asioita tai traumoja, jotka ovat jääneet käsittelemättä, Orvon rooli saattaa olla ylikehittynyt. Ihminen kääntää kokemuksensa negatiivisuudeksi itseä ja toisia kohtaan ja jumittuu voimia vievään kärsimykseen ja itseluottamuksen puutteeseen. Hän odottaa, että joku muu tekisi asiat hänen puolestaan tai että toinen näkisi hänen arvonsa. Orvon vahva rooli saattaa näyttäytyä myös manipulatiivisen uhrin roolina tai tyytymättömyytenä ja jatkuvana valittamisena. Jos Orpo puolestaan on hyvin alikehittynyt, voi olla, että hän ei tunnista työtovereissaan tai itsessään Orpoa.